AI Flow Talks -podcast-sarjamme kertoo tositarinoita AI-maailmasta, jotta tekoälytransformaatio olisi organisaatioille helpompaa. Tässä jaksossa pureudutaan eurooppalaisen tekoälyn suvereniteettiin, teknologiseen riippuvuuteen ja nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Jakson vieraana Fluentian AI-johtaja Tomi Leppälahden kanssa keskustelemassa on Mikko Alasaarela, Agentics Finland -yhteisön ja Agion-yrityksen perustaja, joka työskentelee tekoälymurroksen ja agenttipohjaisen automaation eturintamassa.
Jakson alussa käsitellään Euroopan asemaa suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Alasaarelan mukaan Eurooppa on ajautunut vasallin asemaan, jossa se tuottaa halpaa energiaa ja ostaa valmiit tekoälytuotteet muualta. Arvoketju valuu tämän seurauksena ulos Euroopasta.
Riippuvuus Yhdysvaltojen malleista, pilvipalveluista ja komponenttivalmistajista – kuten Nvidiasta – yhdistettynä geopoliittiseen epävarmuuteen luo tilanteen, jossa Eurooppa on haavoittuva muiden toimijoiden päätöksille ja teknologisille rajoituksille. Siksi tarvitaan vaihtoehtoja, jotka tukevat sekä turvallisuutta että kilpailukykyä.
Keskustelussa käydään läpi, miten nopeasti foundation-mallien (nk. perustajamallien) kilpailu kehittyy ja miten teknisesti helppoa mallien vaihtaminen yrityksissä nykyään on. Haasteeksi muodostuu se, pysyvätkö organisaatioiden prosessit mukana jatkuvassa muutoksessa.
Mallien välinen vaihtuvuus lisääntyy, mutta monilta yrityksiltä puuttuvat edelleen automatisoidut testit ja laadunvarmistus, joiden avulla mallien laatua ja toimivuutta voisi arvioida järjestelmällisesti. Tämä lisää riskiä rakentaa liiaksi yhden mallin varaan – tilanne, jossa tekninen vaihtaminen olisi sinänsä helppoa, mutta prosessit, kontrollit ja mittarit eivät kestä nopeaa sykliä.
Nopea tekninen kehitys vaatii organisaatioilta uudenlaisia prosessimuutoksia, jotta ne pystyvät hyödyntämään mallien vaihtelua turvallisesti ja tehokkaasti. Samalla keskustelussa todetaan, että agenttipohjaiset prosessit ovat lisänneet tuottavuutta jo moninkertaisesti vain vuoden sisällä.
Jakson yhtenä keskeisenä aiheena on agenttiarkkitehtuuri. Tulevaisuuden arvo ei synny yksittäisten mallien suorituskyvystä, vaan siitä, miten yritykset osaavat hallita dataansa ja rakentaa sen päälle toimivia agenttiprosesseja. Agenttien tehokkuus perustuu siihen, että niillä on pääsy ajantasaiseen ja kontekstiltaan rikastettuun tietoon.
Data jakautuu käytännössä kolmeen tasoon: internetissä olevaan yleiseen dataan, toimialakohtaiseen tietoon sekä yrityksen omaan sisäiseen dataan. Internet-data on nopeasti muuttumassa epäluotettavammaksi, sillä yhä suurempi osa siitä on tekoälyn tuottamaa. Toimialadata taas on Euroopassa edelleen alihyödynnetty voimavara. Yrityksen sisäinen tieto – dokumentit, keskustelut ja hiljainen tieto – muodostaa kaikkein kriittisimmän kerroksen, mutta on usein hajallaan eri järjestelmissä. Juuri tähän kerrokseen rakentuva data- ja kontekstinhallinta voi muodostua Euroopan merkittävimmäksi kilpailueduksi.
Alasaarelan mukaan Eurooppa ei pysty lyhyellä aikavälillä kilpailemaan GPU-tuotannossa tai frontier-mallien koulutuksessa, mutta nämä eivät ole ainoat tavat menestyä. Etumatkaa voidaan luoda erityisesti sillä, että Eurooppa rakentaa maailmanluokan infrastruktuurin tekoälyn hallittuun ja turvalliseen käyttöönottoon.
Eurooppalaisilla toimijoilla on jo vahvaa osaamista turvallisuudessa, avoimuudessa ja sääntelyn ennakoitavuudessa. Kun nämä ominaisuudet käännetään byrokratian sijaan toimivaksi koodiksi – esimerkiksi valmiiksi määritellyiksi hallintamalleiksi agenteille – syntyy jotain, mitä muualta ei välttämättä löydy: luotettavuutta, johon niin eurooppalaiset kuin kansainvälisetkin yritykset voivat nojata.
Samalla Euroopan pitkään eläneet teolliset suuryritykset voidaan nostaa uuteen tuottavuuden luokkaan agenttipohjaisilla prosesseilla. Kun digitaalisen datan suvereniteetti on kunnossa ja eurooppalaiset inferenssi- ja data-alustat kehittyvät, markkina on avoinna uusille toimijoille, jotka voivat rakentaa ratkaisuja olematta riippuvaisia yksittäisistä amerikkalaisista teknologiajäteistä.
Keskustelussa tuodaan esille, että tekoäly ei ole perinteinen työkalu, vaan kokonainen tapa ajatella prosessit uudelleen. Tuntipohjainen hinnoittelu menettää merkityksensä, kun tuottavuus moninkertaistuu. Yritysten on tunnistettava oman datansa arvo ja opittava mobilisoimaan hiljainen tieto agenteille. Nopeasti liikkuvat ja ketterät toimijat tulevat hyötymään eniten – ne, jotka jatkavat vanhaan malliin, jäävät väistämättä jälkeen.
Jakson loppupuolella esiin nousee ajatus siitä, että Euroopalla on mahdollisuus tehdä omista arvoistaan kilpailuetu. Luottamus, avoimuus ja vastuullisuus ovat tekijöitä, joille on maailmalla kasvavaa kysyntää. Tekoälyn murros voi toimia katalyyttinä, joka nostaa eurooppalaiset yritykset uuteen kilpailukyvyn luokkaan – edellyttäen, että muutokseen tartutaan oikea‑aikaisesti ja rohkeasti.
Jakso saatavilla myös Spotifyssa
